keskiviikko 9. elokuuta 2017

Sämpylät

Myös sämpylöitä olen tehnyt muutamaan kertaan niin kotona kuin töissäkin. Ohje on niin helppo, että jopa minä osaan tehdä tällä ohjeella hyviä ja pehmoisia sämpylöitä. Ei siis sellaisia mitä yleensä teen, että kun seinään heittää, tulee seinään reikä, mutta sämpylälle ei käy mitään :D 

Ohje löytyy Kotikokin sivuilta. 


Muistaakseni kaksi pellillistä tuli tästä taikinasta, riippuu tietenkin minkä kokoisia niistä pyörittelee
 Aurinkoista keskiviikkoa kaikille, miulla loma lähentelee loppuaan :) 


perjantai 4. elokuuta 2017

Mustikkapiirakka ja gluteeniton marjapiirakka

Tein joskus toukokuun kieppeillä töissä mustikkapiirakkaa,joka lukeutuu #eimennyniikuströmsössä kategoriaan. Aloin jo vakaasti epäillä omia taitojani, mutta loppujen lopuksi todettiin, että tällä kertaa ei ollut vika leipojassa vaan ohjeessa. Ohjeen mukaan pohjaan tulisi laittaa 2tl leivinjauhetta, joka on ihan selkeästi liikaa, koska sitä pohjaa vaan yksinkertaisesti oli, huomattavasti enemmän kuin täytettä. Ohje löytyy siis Kotikokin sivuilta, mutta suosittelen harkitsemaan mittojen muuttamista. 
Työkaverin kommentti... "Kyl mie sitä palan maistoin. Iha hyvää se oli, mut sanotaa näi et pitää olla kyl hyvät hampaat, mut söin sen kuiteki" 

Myöhemmin kokeilin toisella ohjeella gluteenitonta marjapiirakkaa, kun poika ilmoitti ettei halua syödä mansikoita sellaisenaan, vaan mansikkapiirakkaa tekisi mieli. Tuumasta toimeen ja ei muuta kuin kaupan kautta tekemään.  Onnistuikin ihan todella hyvin ja hyvä että kerkesin saada itselleni palasta, kun 5 minuutin jälkeen oli koko vuoallinen syöty neljän ihmisen toimesta. Hyvää oli, erittäin hyvää ja todella helppoa tehdä. Ohje löytyy Valion sivulta.


Tämä mustikkapiirakka tehty samalla gluteenittomalla ohjeella töissä

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Käytöksen kultainen keskitie?

Tästä tulee tällä kertaa enemmän kuvapainotteinen kuin tekstipainotteinen julkaisu. Katselin tuossa peruskoulun todistuksia, ja no... Ne oli :D 

I-luokan syys- ja kevät todistukset

"Olet kohtalaisesti kiinnostunut koulutyöstä. Olet oppinut noudattamaan koulun sääntöjä. Huolehdit työvälineistäsi hyvin. Harjoittele vielä vihkotyön siisteyttä. Harjoittele vielä toisten kanssa työskentelyä. Yritä antaa myös toisille työrauha. Teet kotitehtäväsi tunnollisesti. Yritä keskittyä oppitunneilla paremmin. "


II-luokkaa...

Kuvalla joku henkinen ongelma, mutta: "Tutkit mielelläsi ympäristöäsi. Olet innostunut käsityöstä. Et yritä parastasi jos liikuntalaji ei ole suosikkisi. Et aina kuuntele ohjeita liikuntatunnilla."


III-luokka:


Että miten niin ADHD-diagnoosi on saatu? :D Tällä hetkellä syön Concerttaa, mutta ainakaan vielä ei ole tapahtunut mitään merkittävää muutosta, tosin minulla onkin ihan lasten annos, 18mg. Annosta on nostettu ja saan 4.8 sen hakea, katsotaan onko siitä yhtään sen enempää hyötyä. Ihan samanlainen "hullu sekopää" olen tälläkin hetkellä, jolla pyörii sen kaksisataa välilehteä samaan aikaan päässä. 

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Vihaan pukeutunut

Kävin tänään juhlistamassa kaverin 40v. synttäreitä (autolla, koska töitä...) ja mentiin käymään eräässä paikallisessa baarissa. Baarin ulkopuolella oli neljä ihmistä, kaksi naista ja kaksi miestä, jotka alkoivat kovaan ääneen arvostella minua kun kuljin ohi. Kommentteja tuli tyyliin "mite tolla voi olla tollanen hame?" "kattokaa noita reisiä"  jne jne jne. Harvinaista kyllä, en ollut kuulevinaan, vaan kävelin tyynesti ohi ja sisälle. Jonkin aikaa oltuamme sisällä, tämä samainen porukka istui meidän lähellä, ja ihan jatkuvalla syötöllä tuijottivat suoraan kohti ja naureskelivat. Hyvän biisin alkaessa soimaan, tanssin omalla paikallani istualtaan ja huomasin heidän naureskellen kuvaavan sitä puhelimella videolle. Siinä vaiheessa ilmoitinkin, että nyt minun on pakko lähteä pois, ennen kuin oikeasti menetän malttini. 

Heidän harmikseen tulen pukeutumaan edelleenkin ihan juuri kuin haluan. En todellakaan ala kyselemään muilta ihmisiltä lupaa siihen, että saanko käyttää lyhyitä hameita, korkokenkiä, paljastavia vaatteita, jätesäkkiä tai vaikka kulkisin alasti. Se on minun oma asiani, ja pukeudun ihan juuri kuin itse haluan ja missä vaatteissa tunnen oloni hyväksi (niitä ei nimittäin ihan hirveästi ole, ja jos sen tekee lyhyt hame, niin silloin se on niin). Toki se tuntuu pahalta, mutta en silti ala verhoamaan itseäni vaikka siihen jätesäkkiin vain sen takia että minulla on iso maha tai iso perse ja se nyt sattuu häiritsemään muiden silmään. Jos se on sinulta jollain tavalla pois, pistä ihmeessä silmät kiinni ja go fuck yourself! Ja toisaalta, en edes haluaisi olla kaunis ja laiha, eipähän minusta ainakaan tule samanlaista, itseäni täynnä olevaa pissaliisaa.


Siitä päästäänkin toiseen aiheeseen. Minulla on alkanut jostain syystä aggressiivisuus nostamaan päätänsä. Johan se kymmenen vuotta onkin uinunut, mutta nyt se alkaa tulla takaisin, valitettavasti. Kuuluu tosin "taudin kuvaan". Monet kerrat on nyt ihan viimeaikoina käsi noussut jo valmiiksi lyömään joko nyrkillä tai muuten vain läväyttämään, kun joku koskee vaikka minun kaulaan (ihan vahinko riittää) tai sanoo jotakin mikä ei miellytä. Toistaiseksi olen saanut sen verran itseäni kontrolloitua, että se käsi laskee kyllä takaisin alas. Ainahan minua tietysti on sanottu äkäiseksi akaksi, ja kymmenisen vuotta sitten annoin ensin tulla nyrkistä ja vasta sitten kyselin (jos muistin), että mitenkäs se menikään. Tämä on aika pelottava piirre, sillä olen sen aggressiivisuuden saanut siihen pisteeseen, että nykyisin minä en ole se, joka lyö ensin ja yritän lähteä mahdollisista riitatilanteista yms pois, mutta mistä se nyt kumpuaa, että käsi alkaa nousta?

Tämä biisi kertoo kaiken oleellisen:

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Rutiinin kello kaulassa

Jostain syystä uudet asiat pelottavat. Niihin on vaikea tarttua kiinni ja välttelenkin niitä viimeiseen asti vain huomatakseni sen olleen pikku juttu. Tavallaan kaiken pitäisi noudattaa tiettyä kaavaa, mennä suht samalla mallilla, tai sen jälkeen menee kaikki ihan sekaisin. Tätä vähän avasinkin jo adhd-tekstissäni. Toisaalta taas rutiinit ja aina samana toistuvat asiat saavat minut tympääntymään ja kyllästymään hetkessä. Koita siinä elää itsesi kanssa :D 

Olen lähihoitaja vanhusten parissa. Kaikki menee hyvin niin kauan, kun pysytään tietyssä päivärytmissä, tietyissä rutiineissa. Annas olla, jos minun pitäisi lähteä vaikka terveyskeskuskäynnille asukkaan kanssa, tulee samantien hirveä ahdistuksen ja pelon tunne, en osaa, en pysty, APUA! Tottakai pystyn työssäni toimimaan, en sitä tarkoita, mutta se tunne mikä siitä itselle tulee, kun joutuu lähtemään tutusta ja turvallisesta ympäristöstä muualle, muiden, tuntemattomien ihmisten pariin. Loppujen lopuksi se kun on kuitenkin vain ihan turhaa stressaamista, kun asiat menevät hyvin, mutta kun sen vian ei tarvitse olla iso kun se on päässä :D 

Sama homma on tällä hetkellä kun minun pitäisi aloittaa Concertta. Kyseessä on siis ADHD-lääkitys, jota olen yrittänyt välttää. Ihan jo pelkästään juuri siksi, koska se on jotai uutta, täysin uusi tilanne, ja koska en voi sitä tilannetta hallita, niin se ahdistaa. Huomenna olisi mtpa:lla keskusteltava, josko sittenkin se aloitettaisi. Tähän saakka olen siitä kieltäynyt monesti, vaikka ovatkin sitä vaihtoehtoa tarjonneet. Ehkä kaikkein eniten siinä minua pelottaa se, että muuttaako se minua joksikin toiseksi tai osaanko elää jos elämäni ja pääni ei olekkaan enään yhtä lailla täynnä "tuttua ja turvallista" kaaosta kuin nyt mitä se on. Koska sitä se nimenomaan tällä hetkellä on, enkä pysty enää kontrolloimaan itseäni. 



Olen huomannut myös vanhemmassa pojassa samoja piirteitä. Jos on joku uusi asia, ihminen, tapahtuma tms. hän jännittää ihan hirveästi ja se purkautuu sillä, ettei hän suostu tekemään mitään ja temppuilee. Vasta kävimme kouluterveydenhoitajalla 6v. tarkistuksessa, ja sehän meni ihan lekkeriksi koko reissu, koska niin
täti kuin paikkakin oli uusia. 

Toisaalta olen myös hyvin 
yllytyshullu. Ei tarvita kuin pari pientä sanaa; "et uskalla", niin se on menoa. Oli se sitten typerää tai ei, mutta silloin mennään. Silloinkin stressaan todella paljon sitä uutta, mutta en voi jättää tekemättäkään, koska sehän nyt ei vaan sovi, että minä olen se, jolla menee pupu pöksyyn. Kai se jonkin sortin egokysymystä on sekin. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, kivaa viikonalkua! :) 

torstai 22. kesäkuuta 2017

Kun adrenaliini vie

Jouduin muutama viikko sitten vaihtamaan autoa erinäisistä syistä johtuen. Ihmismieli on mielenkiintoinen, sillä tuntuu, kuin olisin vanhentunut vähintään kymmenen vuotta ihan siltä seisomalta. 

Kun hypätään niin sanotusti sportista perheautoon, sen tuntee. 
Aikaisemmin minulla oli S40 Volvo, sporttimallinen, spoilereineen päivineen ja se fiilis ajella sillä... Jotain sanoinkuvaamatonta. Nyt minulla on farmarimallinen Toyota Corolla ja en tosiaan saa samaa fiilistä, vaikka auto kulkeekin hyvin. Sitä fiilistä ei vaan tule vaikka miten yrittäisi.
Valitettavasti tämän parempaa kuvaa ei volvosta ole :/
Volvo oli kyllä varsinainen myrheenkryyni kaikin puolin, mutta silti, se tunne. Siinä oli auto, minkä sain kerrankin ITSE valita, ilman kenenkään sanomista että et sinä tuollaista. Sain kerrankin sellaisen auton kun itse halusin ja nyt sitä ei enää ole. Kaikki tiesivät kenen auto ja nyt olen vain "tavallinen nobody", perheenäiti (mitä olen kyllä, mutta se ei ole tämän jutun pointti) joka ajelee taloudellisella perheautolla. Nyt olen siis "vain" se äiti, en oma itseni. Yh....  


Tuntuu kuin olisin menettänyt palan itsestäni Volvon myötä, minusta tuli tavis. Se oli se minun "juttu". 

Kovin moni ei pysty käsittämään, mitä saan autolla ajamisesta. Se tuo minulle suurta nautintoa, kuin huumetta josta ei pääse irti. Ja nimenomaan se vauhti, se on se juttu. Tarvitsen sen ns. adrenaliinin, mitä saan vauhdista, ihan vaikka kyydissä ollessa. En oikeastaan ole ikinä osannut pelätä auton kyydissä, nautin vain mitä kovempaa mennään. Ehkä sen takia olen lapsenakin ollut meistä serkuksista (ainoana tyttönä vielä) se, joka huvipuistoissakin painaa hurjimmat laitteet läpi, kun muut tyytyvät ns. possujunaan. Silloinkin se on nimenomaan se vauhti mistä saan sen adrenaliinin. Silloin voin unohtaa kaiken muun ympäriltä ja keskittyä nauttimaan juuri siitä asiasta, ei paljon kauppaostokset tule mieleen.
Nykyinen Toyota. Takana itseasiassa näkyy vähän Volvon perää.

Minun "To-Do" - listalla onkin, että joku päivä pääsen vielä ralliauton kyytiin. Ja sen aion vielä toteuttaa, tavalla tai toisella. Niinkuin sanoin, moni ei pysty tätä vauhdin huumaa käsittämään eikä tarvitsekkaan. Mutta minä en saa sitä samaa nautintoa mistään, sitä ei tuo alkoholi tai tupakka niinkuin monelle muulle. RAKASTAN autolla ajamista ja sitä tunnetta <3 

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Hold Your Head Up High

Jokaisella on varmasti omat keinonsa selvitä eteenpäin silloin kuin oikein ahdistaa ja vituttaa, niitä kaiketi kutsutaan voimavaroiksi. Oli se sitten ystävät, lenkkeily, urheilu, lemmikit tai ihan mikä vaan mistä itse saa lisää voimaa ammennettua itselleen. 

Tätä aihetta vähän sivusinkin jo aiemmin, mutta minun voimavarojani ovat lapset, ystävät ja musiikki. Musiikki on jotain mikä vaan rauhoittaa, varsinkin jos voit samaistua sanoihin (ja välillä kun oikein ahdistaa, voit samaistua liikaa ja ahdistaa lisää, mutta se ei nyt ollut pointti :D ). Miulla soi ihan jatkuvalla syötöllä jonkin sortin musiikki, niin autossa, kotona kuin työpaikallakin. En edes pysty ajamaaan autoa, jos ei radio tms ole päällä, en pysty keskittymään enää ajamiseen ollenkaan. 

Pari ystävääni laittoi minulle pari biisiä, jotka ovat tällä hetkellä minun suurimmat voimabiisit. Nekin vaihtelevat mielialan ja fiiliksen mukaan, mistä juuri sillä hetkellä voimaa saa, mutta tällä hetkellä suurimpana ovat nämä, sillä ne ovat tulleet sydämestä ja juuri nimenomaan minulle ja tiedän että he välittävät.


Nomy - Hold Your Head Up High (Klik)
* Nää sanat on vaan jotain <3 Itku meinasi päästä, ja meinaa vieläkin kun tätä kuuntelen, aivan loistava. Kiitos Mira <3 


Atomirotta - Älä huoli tyttö (Klik)
*Tämä vain on... Tarina on vähän pidempi mitä tämän takana on, mutta se ei kuulu tänne. Kiitos Teemu <3 

Ootte molemmat rakkaita :) 

Haluaisinkin kuulla, mitkä ovat juuri SINUN voimabiisejäsi juuri NYT? Laita linkkiä, ei tarvitse sen enempää edes avata, että miksi ellet välttämättä halua :)